Palataanpas nyt sitten ajassa taaksepäin... Torstai on siis täällä bilepäivä ja olin lupautunut lähtemään Marinen ja Gaetanin kanssa ulos. Ilta alkoi Brysselin hienoimmassa kaupunginosassa Ucclesissä olevista kotibileistä. Gaetanin kavereilla oli siellä asiaankuuluvasti melkoisen hulppea asumus, jossa oli huoneita ainakin kolmessa kerroksessa. Kekkereistä matka jatkui Jeux D'Hiver -nimiselle klubille, joka minun mielestäni hieman omituisesti sijaitsi keskellä metsikköä. Baari oli sen verran kaukana kaikesta muusta elämästä, että sinne oikeastaan pääsee vain autolla. Sijainnista huolimatta ihmisiä oli saapunut paikalle valtavasti. Parinsadan metrin säteellä joka ikinen parkkipaikaksi kelpaava kolonen tien vierustalla sekä luonnollisesti varsinaiset parkkialueet olivat täynnä. Kaiken huippuna ovimiehet ovat kyseisessä paikassa varsin valikoivia asiakkaiden suhteen. Meidän piti esimerkiksi käydä Gaetanin kotona vaihtamassa hänelle kauluspaita, koska tavallisessa pitkähihaisessa sisään ei kuulemma olisi ollut mitään asiaa. Gaetan onneksi tiesi tämän jo etukäteen, joten osasimme ennakoida tilanteen.

Sisälle baariin päästiin lopulta helposti. Silmieni eteen avautui hieman sokkeloinen klubi, jossa oli muun muassa takka (, jossa siis loimusi tuli) keskellä lattiaa! Monista täkäläisistä baareista saa myös pientä purtavaa, mikäli nälkä sattuu kesken illan yllättämään. Tunnetusti minulla on aina nälkä, joten testasin sitten baarin ruokatarjontaa ja tilasin herkulliset kinkkuvoileivät voileipägrillistä. Siinä onkin eräs asia, jota tulen varmasti Suomessa kaipaamaan. En tosin tiedä, tulisiko ruokatarjoilusta suomalaisessa yökerhossa yhtään mitään suomalaisten sikailevat juomatavat tuntien.

Perjantai kului rauhallisissa merkeissä. Vietin iltaa Rebeccan luona, kun Chris ja Cian olivat lähteneet käymään Irlannissa. Rebecca kokkasi minulle ihanaa kotiruokaa (kanaa ja vihanneksia munanuudeleiden kera) ja sainkin siitä virikkeen alkaa myös itse tehdä ruokaa täällä. Tähän mennessä kotikokkailuni olivat rajoittuneet nimittäin lisää-vain-vesi-pastoihin ja nuudeleihin. Syyt kokkailuinnon puuttumiseen ovat kyllä olleet selvät: ulkona syömisen edullisuus ja kämppisteni kammottava keittiösiivo. Kämppikseni ovat muuten varsin ihania, mutta keittiötä he eivät osaa pitää siistinä sitten millään. Enkä puhu nyt mistään pienestä epäsiisteydestä kuten muutama likainen lautanen siellä täällä, vaan ihan jokainen astia on aina likaisena. Pöydillä (ja usein lattiallakin) on ruoantähteitä, roskaa, tuhkaa, kaatuneita juomia ja mitä nyt milloinkin. He myös tykkäävät kutsua koko kaveriarsenaalinsa syömään, mikä sinänsä on ihan kiva juttu, mutta sellaisen ihmisjoukon jäljiltä keittiö on kuin kaatopaikka. Niin ja he jättävät aina ruokien jämät lautasille päiviksi kuivumaan ja juomien loput lasien pohjalle happanemaan, eli ei tietoakaan sellaisesta käsitteestä kuin huuhtelu, mikä luonnollisesti helpottaisi tiskausurakkaa edes hiukan. Kerrassaan ihastuttavaa. ;) Olen kuitenkin kyennyt suhtautumaan tähänkin asiaan käsittämättömän rauhallisesti. Muutaman kerran olen tiskannut koko tiskivuoren ja siivonnut heidän sotkunsa, mutta todennut sitten ettei se kannata. Keittiö nimittäin näyttää samalta kuin ennen siivousta yleensä jo puolentoista vuorokauden päästä. Nykyään tiskaankin vain silloin kuin tarvitsen jotakin, ja vain sen mitä tarvitsen.

Lauantaina rentouduin kotona ja kokeilin heti Rebeccan reseptiä ja tein itselleni oikean herkkuaterian. Illan suunnitelmiin kuului visiitti Dirty Dancing -nimiselle klubille, josta olinkin jo kuullut paljon, ja sitä ennen illanviettoa Gaetanin ystävien luona jossakin päin Brysseliä (kaupunginosan nimeä en kyllä muista). Rebecca ja Jorn halusivat myös mukaan, ja ottivatpa matkaan vielä erään belgialaisen kaverinsakin. Nelisin matkasimme sitten metrolla aloittelupippaloihin tietämättä sen tarkemmin, mihin oikeastaan olimme menossa. Gaetan oli kuitenkin luvannut tulla meitä vastaan, joten emme olleet kovin huolissamme. Paikanpäälle päästyämme tajusimme, että metroasemalla oli neljä uloskäyntiä, eikä meillä ollut aavistustakaan, missä Gaetan meitä mahdollisesti odotti. Yritin soittaa hänelle, mutta hänpä olikin unohtanut kännykkänsä kekkereihin. Ei auttanut kuin lähteä kiertämään aseman uloskäyntejä siinä toivossa, että löytäisimme toisemme. Onneksi jo toisella kertaa tärppäsi. :)

Saavuimme lopulta itse bileisiin, joiden paikkana oli jälleen aivan ihastuttava asunto. Erikoisuutena mainittakoon heti alkuun, että herrat olivat tehneet vessastaan varsinaisen tunnelmoinnin pyhätön. Pöntölle johti juhlallisesti punainen matto ja wc oli valaistu kymmenin viinipulloihin tungettujen kynttilöiden avulla. En tiennyt, että vessassa käyminenkin voisi olla niin romanttista! :D Lopulta matka jatkui Dirty Dancingiin, jossa sisäänpääsyn suhteen oltiin myös melko valikoivia. Perusteet olivat tällä klubilla tosin täysin erilaiset kuin Jeux D'Hiverissä. Tähän baariin mennään naaman perusteella. Portsari alkoikin heti urputtaa Gaetanille, joka yritti näppärästi luotsata sisään neljää uutta ihmistä. Pienten keskusteluiden jälkeen pääsimme kuitenkin kaikki sisään. Baarissa sisällä pauhasi elektro-tekno-jytke ja väki oli kaikenkirjavaa mutta selvästi keskivertokansalaista tyylikkäämpää tai ainakin pukeutumiseltaan eksperimentaalisempaa. Ihmisiä oli valtavasti (liikaakin) ja ilmastointi epäkunnossa. Voin siis vakuuttaa, että kylmä ei tullut. Tuntui ennemminkin siltä kuin olisin ollut vaatteet päällä saunassa. Luonnollisesti juomat olivat tällaisessa paikassa kohtuuttoman hintaisia (toisin sanoen, suunnilleen samaa hintaluokkaa kuin Suomessa). Kokemuksena baari oli kuitenkin mielenkiintoinen ja totesin, että sinne voisi mennä uudestaankin, kunhan ilmastointi saataisiin toimintaan.