Perjantaina illalla ystäväni Karolien tuli kyläilemään Brysselissä ja yksinäiset tunnelmani loppuivat siihen paikkaan. Olemme siis tutustuneet Karolienin kanssa, kun hän oli itse vaihto-oppilaana Jyväskylässä pari vuotta sitten. Tuntui silti kuin emme olisi olleet päivääkään erossa, kun pääsimme jutun alkuun. Juttelimme monta tuntia ja lähdimme lopulta katselemaan Brysselin yöelämää. Kaipasimme kuitenkin melko rauhallista menoa, ja yritimme etsiskellä jotakin pientä mukavan näköistä istuskelupaikkaa. Päädyimme lopulta Rue Midillä sijaitsevaan suloiseen pikku-ravintolaan nimeltä Maison des Crêpes eli vapaasti suomennettuna Lättytalo. :D Sieltä sai sekä suolaisia että makeita lättyjä kaikilla mahdollisilla täytteillä mitä keksiä saattaa. Voin suositella, ruoka oli todella herkullista eikä erityisen kallistakaan. Ulkona syöminen ylipäänsä on täällä melkoisesti edullisempaa kuin Suomessa (riippuen tietenkin vähän myös ruokapaikasta).

Kämppikseni Constance lähti perjantaina viikonlopuksi vanhempiensa luo Lilleen Ranskaan. Asunto olisi siis kokonaan minun viikonlopun ajan, sillä Anne-Sophie ei ollut vieläkään ilmestynyt paikalle. Olin alustavasti jo aiemmin sopinut kaverini Vennen (graafisena sunnittelijana työskentelevä poika, johon tutustuin viime syksynä MySpacessa) kanssa, että hän tulisi kyläilemään luonani lauantaina. Jostain syystä en saanut häntä kuitenkaan puhelimitse tavoitettua, vaan puheluni menivät aina suoraan puhelinvastaajaan eivätkä ilmeisesti viestitkään menneet perille. Olin hieman huolissani, joutuisinko viettämään koko viikonlopun yksin, joten mietin keneen muuhun voisin ottaa yhteyttä. Eräs Al (brysseliläinen viestinnänopiskelija, joka on alun perin kotoisin Bukarestista) oli myös antanut puhelinnumeronsa MySpacessa, joten päätin kysellä hänen viikonloppusuunnitelmiaan. Lähetin Alille viestin ja ehdotin tapaamista lauantaina tai sunnuntaina ja jäin odottelemaan vastausta.

Lauantaina sää oli ihanan aurinkoinen ja päätin lähteä tutkimaan Brysseliä itsekseni. Heti ensi töikseni törmäsin pissivään poikaan, joka paremmin tunnetaan nimellä Manneken Pis. Poika oli puettu pukuun ja silinterihattuun, ja vaatteet kuulemma vaihtuvat aina tietyin väliajoin. Hänen ei siis enää tarvitse alasti pissailla. Seuraavaksi suunnistin Raatihuoneentorille eli La Grande Placelle ja löysin vihdoin myös turisti-infon, josta sain kaupungin kartan. Sain ajan helposti kulumaan katuja kierrellessä, sillä ilman karttaakin hahmotin kaupungin nyt jo paljon paremmin kuin pari päivää sitten.

Kotikatuni sijaitsee aika mukavalla alueella shoppailun kannalta. Tämä osa kaupungista on täynnä antikvariaatteja, second hand -kauppoja, pieniä levykauppoja ja muita pikkuputiikkeja. Läheisestä divarista löysin tammikuun Ranskan Voguen eurolla. :) Yritin kaupunkikierroksellani etsiskellä samalla jonkinlaista nettikahvilaa, josta pääsisin edes tarkistamaan sähköpostini sekä muut tärkeät jutut. Löysin lopulta ihan kivan paikan, josta pääsin nettiin eikä hintakaan päätä huimannut (1,5e/h). Kone pelasi muuten oikein erinomaisesti, mutta näppäimistö on täällä Belgiassa erilainen kuin Suomessa ja kestää varmaankin aikansa totutella siihen. Olin saanut sähköpostia joltakin Jullianilta, joka kertoi Suomessa tapaamani Hélènen (belgialainen tyttö, joka opiskelee myös IHECS:ssä, mutta on parhaillaan Jyväskylässä vaihdossa) antaneen sähköpostiosoitteeni hänelle. Jullian kirjoitti, että asuu viereisellä kadulla, tapaisi minut mielellään ja voisi esitellä sekä kaupunkia että sen yöelämää, tai mitä ikinä nyt tahtoisin. Hän antoi puhelinnumeronsa ja pyysi ottamaan yhteyttä. Vastasin hänelle, että olisi kiva tavata ja annoin hänelle myös oman numeroni. Pääsin koneella onneksi myös messengeriin ja sain vihdoin yhteyden Venneen. Saimme sovittua, että hän tulisi luokseni Gentistä muutaman tunnin päästä.

Kipitin supermarketin kautta kotiin. Kuin ihmeen kaupalla löysin kaupasta tiskiharjan! Täällä kun sellaisia ei juurikaan harrasteta, vaan astiat hinkataan puhtaaksi nahistuneilla pesusienillä, yyh. Ostin myös pullon viiniä (ihan hyvää roséviiniä, hinta huimat 3 euroa) ja sipsejä (, jotka valitettavasti ovat täällä paljon halvempia kuin Suomessa eli sipsiaddiktiosta toipuminen on tuskin edessä vielä tänäkään keväänä. ;) Melkein saman tien lähdin Venneä vastaan asemalle. Tulimme tänne kämpille, emmekä lopulta jaksaneet koko iltana lähteä ulos ollenkaan, vaikka se kuului alkuperäisiin suunnitelmiin. Täällä muuten ihmiset polttavat tupakan lisäksi todella paljon myös hasista. Vaikka se mitä ilmeisimmin on laitonta, kukaan ei oikeasti puutu asiaan tai juurikaan vaivaudu siitä. Kuulemma minun koulullani olevassa tupakointihuoneessa sauhuttelevat yhdessä sekä opiskelijat että opettajat. Tämä tuli mieleen siis siitä, että jo kaksi kavereistani on ehtinyt kääriä lukuisia sätkiä silmieni edessä. :D Istuskelimme siis kaikessa rauhassa täällä kotona koko illan, kunnes huomasimme, että viimeinen juna Gentiin oli mennyt jo aikaa sitten. Venne sai siis nukkua sohvallani, ilman tyynyä tosin, koska en omista kuin yhden. Varapeitto onneksi löytyi. Illan aikana myös Al tekstasi minulle, että olisi voinut nähdä, mutta kiireitteni takia siirsimme tapaamisen toiselle päivälle.

Aamulla kävin lämpimässä suihkussa ja huomasin vesiboilerin hajonneen taas (onneksi hajosi vasta suihkuni jälkeen). Aloin jo miettiä, onkohan minussa jotakin vikaa, koska tämä oli jo toinen kerta, kun boileri meni rikki minun suihkuni jälkeen. Ajattelin kuitenkin jättää asian sikseen, koska tiesin että kämppikseni palaavat illalla ja osaavat hoitaa asian. En tiedä kokiko lämminvesivaraaja jonkinlaisen ihmeparantumisen vai olivatko tytöt ehtineet kutsua paikalle jo korjaajan, mutta kun illalla palasin kotiin, se toimi taas!

Lähdimme Vennen kanssa etsimään jotakin mukavaa ruokapaikkaa ja päädyimme ravintolaan nimeltä Hector Chicken, josta sai kanaa kaikissa mahdollisissa muodoissa. Venne esitteli minulle myös Brysselin suurimman ostoskadun, jolla sijaitsi lukuisten kansainvälisten brändien liikkeitä. Eniten minua ihmetytti, että saman (ei edes kovin pitkän) kadun varrella oli useita saman merkin liikkeitä. Esimerkiksi kyseisen kadun varrella oli pelkästään H&M -liikkeitä ainakin neljä tai viisi! Löysimme myös viehättävän pienen levykaupan, joka oli oikea aarreaitta. Ostin itsekin yhden levyn, joka oli varsin edullinen (tuplalevy 8,40e) ja löysin liikkeestä myös suomalaista musiikkia! Humanen levyä myytiin puoleen hintaan, en kyllä ostanut. :) Levykaupassa vierähti tovi jos toinenkin, koska levyt eivät olleet oikein missään järjestyksessä ja niitä oli valtavat määrät.

Paistattelin suosion lämpimän auringon alla, kun Jullianilta tuli viesti, jossa hän kysyi, ehtisinkö nähdä tänä iltana. Venne oli lähdössä takaisin kotiinsa Gentiin pian, joten sovin Jullianin kanssa, että näkisin hänet pian. Hauskaa oli, etten itse asiassa ollut aivan varma hänen sukupuolestaan. Alun perin ajattelin hänen olevan poika, koska Jullian-nimi muistuttaa englanninkielistä Juliania. Kysyin vielä Venneltä, oliko nimi hänen mielestään tytön vai pojan. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että Jullian on tyttö. Oletin Vennen tietävän, ja meinasin tippua tuolilta, kun soittaessani Jullianille toisessa päässä vastasi möreä miesääni. :D Luulen, että Venne luuli nimen olevan kirjoitettu muotoon Julie-Anne, sillä nuo kaksi nimeähän lausutaan melkein samoin.

Tapasin siis Jullianin, joka on varsin persoonallisen näköinen heppu. Jullian on hieman boheemin näköinen muusikkopoika (itse asiassa erittäin taitava sellainen, pääsin kuulemaan) valtavalla tummalla kiharapehkolla varustettuna ja hän opiskelee valokuvausta. Hän vei minut vietnamilaisravintolaan, jossa oli todella herkullinen ja naurettavan halpa ruoka. Maksoimme kumpikin annoksistamme kolme euroa. Syömisen jälkeen menimme Jullianin luo kuuntelemaan musiikkia, kunnes minun oli aika painua kotiin nukkumaan. Huomenna on nimittäin ensimmäinen koulupäivä edessä. Kotimatka ei onneksi ollut pitkä, sillä Jullian asuu aivan kulman takana kotioveltani, näppärää.