Kirjoittelen vaihteeksi nyt koulun koneella, kun satun taalla tietokoneluokassa istumaan eika ole tarkeampaakaan tekemista. Pahoittelen, etta teksti jaa vaille ääkkösiä, mutta en jaksa joka ä:n ja ö:n kohdalla painella ctrl+alt -nappuloita, kun on taman belgialaisen nappiksen kanssa ihan muutenkin tarpeeksi kestamista. Hauskaa sinansa on se, etta nyt kun olen alkanut oppia kayttamaan tata belgialaista nappaimistoa, ei meinaa suomalaisella kirjoittaminen enaa sujua, kun painelen ihan mita sattuu!

Olen tassa pari paivaa ottanut aika rennosti. Eilen ja toissapaivana en mennyt ollenkaan luennoille. Tai no, toissapaivana ei ollut luentoja. Eilen olisi ollut, mutta en mennyt. Totesin, etta Belgian politiikka tai sosialismin historia eivat kiinnosta minua tarpeeksi, etta jaksaisin istua koko kevaan kyseisiin aiheisiin perustuvilla kursseilla. Tanaan sen sijaan oli ensimmainen ihan oikeasti kiinnostava luento, aiheesta luovuuden ongelmat. Aihe on mielenkiintoinen ja opettaja innostava. Lisaksi han kayttaa Power Pointia, joka helpottaa minun ymmartamistani aika paljon. Sattuipa viela niinkin kivasti, etta vieressani istuvat tytot olivat hirmu mukavia. Toinen heista kertoi kirjoittavansa muistiinpanonsa viela kotona tietokoneella puhtaaksi ja tarjoutui lahettamaan muistiinpanot minulle sahkopostitse. Arvatkaa vain suostuinko! :D

Onnistuin vihdoin eilen tapaamaan Marc Sinnaeven, joka on koko journalismin opetusohjelman paakoordinaattori. Asialla alkoikin olla jo vahan kiire, silla ilmeisesti Suomeen lahetettava learning agreementini (eli tiedot kursseista, jotka aion ottaa) olisi pitanyt lahettaa talla viikolla. Marc oli kuitenkin sita mielta, etta heidan puolestaan voin tayttaa paperit vasta sitten, kun olen varma, mita haluan opiskella. Vaihtovastaava Sophie oli samaa mielta ja sanoi lahettaneensa Suomen paahan sahkopostia ja ilmoittaneensa, etta learning agreementin myohastyminen ei ole minun vikani ja kaski minun tehda sen parin seuraavan viikon aikana. :D Sopii minulle!

Omalla koulullani ei jarjesteta mitaan erikoiskursseja vaihtareille, koska meita tosiaan on yhteensa vain 8. Sophie kuitenkin oli jarjestanyt niin, etta halutessamme voimme osallistua toisen yliopiston ranskan kursseille (ulkomaalaisille tarkoitetuille). Niinpa aionkin ensi viikolla sitten aloittaa myos ranskan kurssin, josta toivottavasti on jotakin hyotya.

Tiistaina tapasin vihdoin Alin, jonka oikea nimi onkin Tiberiu eli Tibi eli Tib. :D Han on siis ihan alunperin Romaniasta (selittaa erikoisen nimen), mutta asunut Brysselissa jo 14 vuotta. Tib vei minut erittain kodikkaaseen, aika kitsch-henkiseen kuppilaan lahella Grande Placea. Baari oli kuin labyrintti, kulman takaa loytyi aina uusi hamyisa huone. Sisustus koostui vanhoista huonekaluista ja tauluista, ja taustalla soivat ranskankieliset klassikkosavelmat. Istuskelimme baarissa aikamme ja juttelimme mukavia (siihen asti kunnes saimme aikaiseksi kunnon kinastelun yliopisto-opiskelun eroista Suomessa ja Belgiassa, ja sovimme riidan :D ) ja lahdimme suuntaamaan kotia kohti. Tib tuli viela kaymaan luonani pikaisesti lammittelemassa, silla han oli joutunut jattamaan autonsa kauas ja saa ulkona oli aivan hirvea (rantasadetta ja hyytavan kylma tuuli). Kaytin lammittelytauon hyvakseni ja soitin pojalle vahan suomalaista musiikkia. Aivopesu teki tehtavansa ja nyt Tib on ihan hullaantunut muun muassa Uuteen Fantasiaan ja Husky Rescueen. :)

Eilen illalla minun oli tarkoitus lahtea ulos Colinen ja hanen ystaviensa kanssa, mutta Colinelle oli tullut jokin este, eika han paassytkaan. Ajatus rauhallisesta koti-illastakaan ei tuntunut yhtaan hassummalta, koska en ole kotona ehtinyt aikaani taalla juuri viettamaan. Yritin huvikseni saada langatonta nettiyhteytta toimimaan ja kuin ihmeen kaupalla onnistuin yhden kerran saamaan sen toimintaan perati kahdeksi minuutiksi! :D Yhteys toimii silloin kuin haluaa (= ei oikeastaan ikina) vain Constancen huoneesta ja siellakin vain yhdesta tietysta nurkasta. :D No sina aikana, kun ehdin olla kirjautuneena Messengeriin sisaan, Jullian jo pyysi minua hanen ja kamppiksensa Jerômen kanssa syomaan samaan vietnamilaisravintolaan (nimeltaan Da Kao), jossa kavimme sunnuntainakin. Koska minulla ei ollut erityista tekemista ja nalkakin vahan kurni mahassa, paatin lahtea poikien mukaan. Ilta oli rattoisa ja jatkoimme Da Kaosta viela Jullianin ystavien luokse. Paikalla oli noin kymmenen ihmista meidan lisaksemme ja minun iltani kului ihmetellessa, kun kielitaito ei viela oikein keskustelun seuraamiseen riita (puhumattakaan osallistumisesta siihen). Pelkka kuuntelukin lienee kuitenki hyodyllista ihan vain kielikorvan kehittymisenkin kannalta. Lueskelin belgialaisia sarjakuvia ja riemuitsin aina, kun tajusin jotakin. :D Satkat sauhusivat taas (eivat tosin minun kadessani) ja pojat musisoivat kitaralla ja afrikkalaisilla rummuilla.

Pois lahtiessamme oli ulkona jo pari miinus-astetta. Kun paasin kotiin, siella odotti varsinainen yllatys. Talla kertaa kuumaa vetta kylla tuli, mutta patterit eivat toimineet! Melkoisen kylman ulkoilman huomioiden asunnossa alkoi olla jo hieman viileaa. Eihan siina auttanut muu, kuin varustautua kunnolla nukkumaan mennessa (tuplapeitto, pyjama ja sukat), jotta ei tarvitsisi unissaan paleltua kuoliaaksi. Aamulla heratessa lammitys oli kuitenkin alkanut taas toimia, joten ei onneksi tarvitse toppatakkia vetaa sisatiloissa paalle.