Eilen ei ollut luentoja, joten paatin kayttaa aikaani hyodyllisesti koulun tietokoneluokassa istuen (yllari). Juttelin ajankulukseni jyvaskylalaisen Sannin kanssa, joka on siis myos nyt taalla Belgiassa. Han tekee tyoharjoitteluaan Oostendessa ja kyseli sopisiko tanne Brysselin paahan tulla kylailemaan, kun hanella olisi nyt lomaa. Minulle sopi ja Sanni tulee tanaan nyt sitten katsastamaan menoa Brysselissa. :) Tietokoneista puheen ollen, nayttaa nyt pikkuisen huonolta tuo meidan internet-yhteyden hankkiminen. Constilla ei ilmeisesti olekaan varaa maksaa netista, joten saattaa jaada koko yhteys saamatta. No onneksi koululla paasee nettiin ja noita nettikahviloita on melkein joka kulmassa.

Surffailun jalkeen lahdin etsiskelemaan englantilaista kirjakauppaa, josta saisin hankittua eraan kirjan ensi viikoksi grafiikan kurssia varten. Meidan pitaa siis lukea romaani ensi viikkoon mennessa, joten asialla alkoi olla jo vahan kiire. Kirjakauppa onneksi loytyi, ja kirjakin. Kirjan ranskankielinen nimi oli hamaava, mutta englanninkielisesta nimesta tajusin, etta kyseessahan on varsin tunnettu teos, Sieppari ruispellossa! En ole kuitenkaan kyseista kirjaa lukenut suomeksikaan, joten ihan mukava projekti viikonlopuksi. :) Yritin myos loytaa erasta toista kirjaa kulttuuri-informaation kurssille, mutta kaupassa selvisi, etta opettajan minulle valitsemaa kirjaa ei ole edes julkaistu englanniksi. :D No asialla ei onneksi ole niin kiire, joten ehdin selvitella sita myohemminkin.

Kirjakauppareissulta jotenkin ajauduin shoppailukadulle... Ajattelin ostaa vain muutaman parin sukkia ja pikkuhousuja, koska teen kaikkeni valttymasta pyykinpesulta! Itsepalvelupesulat nayttavat pelottavilta, enka kuitenkaan osaa kayttaa niita koneita. Toistaiseksi olen onnistunut viela loytamaan jotakin paallepantavaa vahaisesta vaatevarastostani, mutta ensi viikolla lienee pakko opetella itsepalvelupesulan salat. Sita odotellessa ostin kolmet sukat ja kymmenet pikkuhousut (no hei, alusvaatteita ei koskaan voi olla liikaa, ja sitapaitsi ne olivat halpoja!).

Alusvaateostoksilta matkani jatkui kuitenkin viela erinaisiin muihinkin kauppoihin ja yhtakkia tunsin loytaneeni shoppailuintoni taas. Lopulta paadyin ostamaan paidan ja nelja paria kenkia! :D (Aiti ja isi, ei kiitos saarnoja!) Ja oi, mita ihania kenkia ostinkaan! Ostin maailman suloisimmat pienet valkoiset korkokengat, joissa on punaisia kirsikan kuvia! Ja mustat nahkaiset ballerinat (niiden vanhojen reikaisten lempiballerinojeni tilalle)! Lisaksi ostin viela tummalla farkkukankaalla paallystetyt ballerinat seka mustat minikorkoiset avokkaat, eivat maksaneetkaan juuri mitaan.

Tyytyvaisena itseeni saavuin kotiin ja aloin tutkailla ostoksiani, kun huomasin etta yhdet kengista puuttuivat. Olin ostanut yhdesta kaupasta kahdet, joten molempien olisi kaiken jarjen mukaan pitanyt olla samassa pussissa. Enpa sen kummemmin hataantynyt, vaan yritin ensin soittaa kuitissa olevaan puhelinnumeroon. Kaupasta ei kuitenkaan vastattu, joten paatin menna kuitin kanssa tanaan kaymaan. Epailin, etta myyja oli varmaankin vain unohtanut toisen kenkaparin poydalle tai jotakin. Ja nainhan asian laita sitten olikin ja kengat loytyivat asiakaspalvelusta. :)

Palasin koululle eraan kurssin ryhmatapaamiseen ja tutustuin taas kahteen uuteen ihmiseen, Marineen ja Gaetaniin. Gaetan puhui minulle sitkeasti ranskaa (mika onkin erittain hyva!) ja yritin epatoivoisesti sonkata jotakin takaisin. Mutta harjoitus se tekee mestarin. Marine sen sijaan oli haltioissaan mahdollisuudesta treenata englantiaan ja kutsui jo minua ties mihin illanviettoihin. :D

Iltapaivaksi olimme muiden vaihtareiden kanssa sopineet tapaamisen herra Maroitin kanssa, jonka oli tarkoitus opettaa meille kameran kayttoa valokuvauksen kurssia varten. No nahtavasti se ei olekaan ihan niin yksinkertaista kuin kuvittelin (katsotaan objektiivin lapi ja painetaan nappulaa?). :D Tassa hieman monimutkaisemmassa versiossa piti saataa valoa ja nopeutta ja ties mita. Se osoittautui tallaiselle yksinkertaiselle blondille hieman haastavaksi, mutta tassakin asiassa harjoitus kuulemma tekee mestarin. Saimme myos kotilaksya ensi viikoksi muutaman valokuvausharjoituksen muodossa. Mielenkiintoisimmaksi omalta osaltani taman opetustuokion aikana osoittautui kuitenkin havainto, etta naossani on jotakin vikaa! En saanut mitaan selvaa kameran obektiivissa (tai mika lie se nyt onkaan) olevista numeroista ja ehdin jo hetkeksi huolestua, kunnes opettaja naytti, miten numeroiden nakyvyytta voi saataa. Han totesi, etta kaikki on kunnossa, mutta tarvitsen silmalasit! :D Viimeistaan Suomessa on sitten painuttava optikon pakeille