Perjantai-illaksi minulla ei ollut ihmeempia suunnitelmia, joten suostuin mielellani kun Tib soitti ja pyysi minua kylailemaan siskonsa lukaaliin. Han tuli oikein autolla minua hakemaan, koska oli ehka turvallisinta, etten lahtisi yksinani bussilla seikkailemaan. Mutta siina autolla noutamisessakin oli omat haasteensa, kun kumpikaan ei oikein muistanut kadunnimia tai osaa liikennetermistoa englanniksi. :D Myoskaan auton pysakoiminen Brysselin keskustaan ei ole se maailman helpoin tehtava. Loysimme kuitenkin toisemme ja paasimme matkaan.

Tibin sisko oli siis lahtenyt miehensa ja heidan 6 kuukautisen vauvansa kanssa Kroatiaan viikonlopuksi lomailemaan ja Tib oli varvatty talonvahdiksi. Kamppa sijaitsi alueella nimelta Ixelles, joka olikin aika mukavan nakoista seutua, paljon trendikkaita pienia baareja ja kahviloita. Itse kamppakin oli aika hulppea tummine parkettilattioineen ja tyylikkaine sisustuksineen. Seka minua etta Tibia vasytti, joten emme jaksaneet lahtea minnekaan ulos vaan paatimme vain lohoilla ja tehda ei-mitaan. Litkimme drinksuja ja viihdytimme itseamme hyvalla musiikilla, YouTuben videoilla ja jutustelemalla niita naita. Kummasti se aika kuitenkin hurahti ja yhtakkia kello oli jo nelja. Ei puhettakaan, etta olisin lahtenyt siihen aikaan kotiin enaa, kun alkoholiakin oli nautittu. Niinpa siis lopulta viiden aikaan vasymyksen kaydessa ylivoimaiseksi, mina kommin Tibin siskon jattimaiseen vuoteeseen ja Tib herrasmiehena sohvalle.

Herasimme kuitenkin kahdeksalta (takana siis kolme nukuttua tuntia) ovikellon soittoon. Oven takana oli siivooja (ilmeisesti Tibin psykologi-sisko ja taman asianajaja-aviomies ovat kohtalaisen varakkaita), joka oli siis tulossa suorittamaan jokaviikkoista siivoustaan asuntoon. No eihan siita nukkumisesta enaa mitaan tullut, kun tati siella imuroi ja rymysi kuin viimeista paivaa noin kolmen tunnin ajan. Younet jaivat siis ruhtinaallisesti kolmeen tuntiin.

Kun siivooja vihdoin haipyi asunnosta, vaivuimme Tibin kanssa sohvalle katsomaan telkkaria. Sita luksusta (=TV) en ollutkaan viela ehtinyt kertaakaan kokea Brysselissa. Kahtena yona yhteensa nukutut 8 tuntia nakyivat niin naamastani kuin hoippuvista liikeradoistani. Muistutin lahinna zombia ja Tib komensikin minut lepaamaan siksi aikaa, kun han tekisi vahan ruokaa. No mikas siina oli makoillessa, kun paasin sen jalkeen valmiiseen ruokapoytaan. Tarjolla oli juustopastaa ja kanan rintafileita, nam! Katselimme viela vahan Kummiseta-elokuvaa ja lopulta Tib vei minut kotiin.

Silmat vain pyorivat paassa vasymyksesta, mutta olin luvannut lahtea lauantai-iltana torstaina tapaamani Alexin kanssa jollekin keikalle. Paatin ryhdistaytya, kavin suihkussa ja laitoin itseni kuntoon, ja hetken paasta olin jo menossa taas. Sain ensi kosketukseni talla reissulla myos metroon ja tramiin (, joka on Suomen raitiovaunua muistuttava kulkuvaline). Matkamme suuntasi siis Havana Clubille, jossa esiintyi miekkonen nimelta Bai Kamara. Oikein mukavaa musiikkia ja kaikille Suomen paassa tiedoksi, etta kyseinen herra sattuu olemaan tulossa Suomeen (Helsinki, Jyvaskyla, Tampere) maaliskuussa. Keikka-aikataulun voi tarkistaa osoitteesta:
http://www.myspace.com/baikamarajr

Keikan jalkeen lahdimme takaisin keskustaan, missa olin sopinut tapaavani Jullianin ja Jerômen. Alex karkasi omille teilleen, kun mina ja pojat jatkoimme matkaamme sinne pahamaineiseen salakapakkaan. Paikan nimikin on nyt selvinnyt. Tai itse asiassa silla on kaksi nimea, Bzzz ja La Jam. Siella oli reggae-ilta ja meno oli mahtava! Ihmisia ei ollut yhta paljon kuin torstaina, mutta musiikki oli aivan mieletonta. Vaki oli pakkautunut tanssilattialle, koska tanssimatta ei yksinkertaisesti voinut olla. Mojitot maistuivat jalleen, ja kun lopulta paatimme lahtea kotiin, kello naytti jo neljaa. Kavimme viela pikaisella yopalallakin. On mukavaa, kun taalla on niin paljon erilaisia vaihtoehtoja sille, millaista yopalaa tahtoo. Suomessa vaihtoehdot rajoittuvat hyvin pitkalti pizzaan, hampurilaiseen tai grilliruokaan, kun taalla sen sijaan tarjolla on ties mita. Talla kertaa soin kanatortillan.

Sunnuntai meni rentoutuessa ja vasymyksesta toipuessa, mutta viel maanantai-iltanakin valvotut yot painoivat silmia. Menin siis nukkumaan yhdeltatoista nukuinkin sitten 12 tuntia putkeen, koska tanaan ei ole luentoja. Jospa sita nyt sitten taas jaksaisi. :D